Sana kannattelija on soinut mielessäni viime päivinä.
Se putkahtelee mieleeni tuon tuosta. Ikäänkuin pakottaen pysähtymään sen äärelle.
Niinpä istahdin nyt alas ja kuinkas muutenkaan kuin kirjoittamalla tätä lähden purkamaan.
Sain tämän hienon kuvamuokkauksen muutama vuosi sitten minusta otetusta kuvasta.
Tuijottelin sitä hetken ja ajatus lähti polveilemaan.
Istuin itkien lempeän joogahetkeni keskellä olohuoneen lattiaa Espanjan kodissamme.
Olo tuntui kamalalta, väsyneeltä ja olin hukassa. Samalla siinä hetkessä päässäni pyöri useampia päiviä sitten ystäväni sanomat sanat, jotka kehottivat minua hoitamaan miestäni energiahoidolla etänä sairaalaan. Vastasin hänelle etten pysty.... Minusta ei ole nyt...
Olen saanut aloittaa tämän uuden vuoden poissa kotikonnuilta. Herätä joka aamu katsomaan kuinka aurinko nousee meren ylle täyttäen olohuoneemme hengästytyävän oranssilla värillä sekä lämmöllä.
Olen myös tällä reissulla joutunut kuulemaan omaa kehoani, sen oireita ja antautumaan levon sekä olemisen tilaan. Olin alkupäivät todella sairaana ja huomasin...
Havahduin siihen, että onpa ollut pitkä tauko kirjoituksissa tänne blogiini. Melkein puoli vuotta on viimeisimmästä kirjoituksestani.
Kun tunnusteli sitä, miksi tekstejä ei ole syntynyt, en saanut oikein mistään kiinni. Hetkisen ajatus siitä, että näinköhän enää edes kirjoitan tänne mitään, käväisi mielessäni. Mutta sitten ymmärsin, että näin tämän...
Olen antanut tyrskyävän meren voiman asettua itseeni. Antanut sen voimalla nostattaa, kuohuta yli äyräiden ja puhdistaa.
Olen antanut illan tummuuden ja tyyneyden asettua myös itseeni.
Kirkkaan ja lämmittävän auringon valaista joka kohtani.
Lomalla olen saanut kulkea kohti syyspäiväntasausta.
Korjaten pihapiiristä pois kesää. Kukkapenkkien ja ruukkujen koko kesän ilahduttaneet istutukset maatuvat nyt kompostissa.
Olen saanut viettää päiviä omien ihmisteni kanssa ja jälleen ymmärtänyt sen entistä selvemmin, miten arvokasta on saada elää elämäänsä sellaisten ihmisten kanssa, joille...
Tuntuu kuin olisimme yhtäkkiä hypänneet talvesta kesään. Toukokuu on hellinyt meitä lämmöllä ja luonto on puhjennut täyteen vihreyttä ja kukkia. Mehiläiset ja ampiaiset tekevät täyttä työpäivää sekä perhosia lentelee. Kaikki aistit huumaantuvat ja saavat täyttyä kesän energialla.
Olla omassa voimassa, seurata omaa polkuaan sekä tuntea itsensä kokonaan.
Tammikuun lopun päiviä eletään. Tätä kirjoittaessani pihalla käy kova tuuli, aurinko pilkistelee pilvien välistä ja olemme hieman plussan puolella. Tämä tuntuu lähes kevään koitolta paukkuvien pakkaspäivien jälkeen vaikkakin olemme keskellä talvenselkää.
