Ihminen hoitajan polulla

Kun on irrottanut kaikesta. Astunut tyhjyyteen.
Tuijottanut öistä taivasta ja vain ollut. Pyytäen kuuta tukemaan.
Aistinut ettei tässä ole vielä kaikki. Vaikka samaan aikaan kapinoinut, että nyt riittää! 

Ei enempää.

Pelännyt ja itkenyt. Mieli on huutanut vääryyttä ja kysynyt miksi.
Tuntenut kuinka keho on väsynyt. Väsynyt elämän antamasta repusta, jota selässä täytyy kantaa. Huono olo, raskaus jäsenissä. Ei askeltakaan enää.
On löydettävä väylä, polku jota kulkea.
Löydettävä voima, jolla sen ylämäkiä kiipeää ja väistää montut.

Sitten elämä tuo eteen alamäen. Tuntuu kuinka koko keho täytyy riemusta ja ilosta. Nauru kuplii syvältä. Aivan vatsasta saakka. Askel on kevyt ja koko olemus säteilee. On helppo hengittää ja nauttia elämän keveydestä.  

Joku on sanonut, että hoitajan (tai parantajan, jos haluaa sitä niin nimittää) polku on pitkä. Se tuo kaiken näkyväksi. Se opettaa kohtaamaan varjot. Se nostaa näkemään valot. Se opettaa olemaan näkymätön ja odottamaan samalla nostaen näkyväksi.

Tuntemaan kehon, kuulemaan mielen ja tunnistamaan sielun.
Ja ymmärtämään kuinka tämä kaikki kulkee mukana. Muuttuen elämän kulkiessa eteenpäin. Eikä tällä polulla koskaan lakkaa etsimistä, oppimasta tai tule valmiiksi.
Näkemään, kuinka matka kerryttää viisautta.Viisautta siitä, miten kaiken keskellä voi löytää rauhan. Voiman, joka kuljettaa.
Ymmärryksen omasta haavoittuvuudesta ja armollisuuden sitä kohtaan. Ymmärryksen omasta tuen tarpeesta.Ei toista ylempänä eikä alempana.
Siitä, miten voi olla kova ja pehmeä. Tarvitseva ja kannatteleva.
Ihminen!

Ollaan ihmisiä toisillemme. Tukien, rakastaen ja kannatellen. Muistaen, että katsomme aina toista omien kokemustemme kautta, jotka jättävät meihin syvyyttä joita toinen ei voi koskaan täysin ymmärtää. 

Meistä jokainen kulkee omaa polkua kohdaten toisia.
Pysähdy noihin kohtaamisiin arvostaen. Yhteyttä luoden. Kunnioittaen toista ja hänen matkaansa.
Sillä kohtaaminen kerrallaan parannamme tätä maailmaa. Tuoden siihen hyvyyttä, ymmärrystä, voimaa.

Rakkaudella Hanna-Maija 🤍