Elämän myllyssä

Istuin itkien lempeän joogahetkeni keskellä olohuoneen lattiaa Espanjan kodissamme.
Olo tuntui kamalalta, väsyneeltä ja olin hukassa. Samalla siinä hetkessä päässäni pyöri useampia päiviä sitten ystäväni sanomat sanat, jotka kehottivat minua hoitamaan miestäni energiahoidolla etänä sairaalaan. Vastasin hänelle etten pysty.... Minusta ei ole nyt siihen. Niinpä hän astui siinä kohdassa hoitamaan miestäni.
Nyt kuitenkin tuona iltana kuulin jälleen ikäänkuin kuiskauksena tuon kehotuksen.
Niinpä hiljennyin, hengitin ja antauduin kannatteluun.
En ole koskaan tehnyt mitään niin voimakasta hoitoa kuin siinä hetkessä tein.

Nyt kun asiat ja aika on mennyt eteenpäin tasoittuen, mietin oliko tuo hoito vain sen hetken tuomaa voimaa. Mutta näin ei ole vaan tuo silloin mukaan astunut uusi, voimakas energia on yhä mukanani. Tämän sanon ilman mitään itseni nostamista vain todeten asian. Niinpä väkisinkin mietin, miten ihmeellisesti nämä polulle tuodut opetukset meitä muovaavat.

 
Polvillaan käynnin jälkeen jalat kantavat vahvemmin. Päästät irti sellaistakin asioista, jotka hetki sitten tuntuivat tärkeiltä ja huomaat niiden tilalle tulleen jotakin aivan muuta.

 
Ymmärrän nyt, kuinka sormia napsauttamalla ihmisen elämä voi päättyä. Olen sen sananmukaisesti nähnyt ja kokenut. Minä kohdallani sain kuitenkin tuon ihmisen takaisin. Tiedän, että ei ollut vielä aika hänen lähteä.
Ymmärrän nyt myös sen, miten valtava voima meistä jokaisesta löytyy, kun taistelee jonkin tai jonkun rakkaan puolesta. Minulle se tuli elvyttäessäni rakastani odottaen avun saapumista. 

Tunnen arvostavani elämää nyt aivan eri tavalla. Pienet asiat ovat nyt niitä suuria ja en enää ota niitä itsestäänselvyytenä.
En myöskään enää todistele kenelläkään mitään. Ja ikäänkuin tätä kautta myös arvostan jokaista ainutlaatuisena, upeana ja omanlaisena ihmisenä.
Tulen myös jatkossa peräänkuuluttamaan yhteisöllisyyttä ja toisen tukemisen tärkeyttä, sillä itse heikoimmillani ollessani sain niin paljon juuri tätä kaikkea kokea. Vertaistuki on valtavan arvokasta.

Niinpä tämä nainen on muuttunut. Ja tämän myllyn jälkeen mielenkiinnolla odotan, minkälainen jauhatus eväspussistani elämän polulle löytyykään. Ja mitä kaikkea se tuo niin työhöni kuin elämääni lisää.

 
Vielä haluan kiittää Kirsiä! Kiitos erityisesti 195 km:stä, jonka kanssani keskustellen kuljit Mandariinipuiden polulla!

Lempeitä ajatuksia ja halauksia sinulle lähettäen
Hanna ❤️