Havahduin siihen, että onpa ollut pitkä tauko kirjoituksissa tänne blogiini. Melkein puoli vuotta on viimeisimmästä kirjoituksestani.
Kun tunnusteli sitä, miksi tekstejä ei ole syntynyt, en saanut oikein mistään kiinni. Hetkisen ajatus siitä, että näinköhän enää edes kirjoitan tänne mitään, käväisi mielessäni. Mutta sitten ymmärsin, että näin tämän...
Olen antanut tyrskyävän meren voiman asettua itseeni. Antanut sen voimalla nostattaa, kuohuta yli äyräiden ja puhdistaa.
Olen antanut illan tummuuden ja tyyneyden asettua myös itseeni.
Kirkkaan ja lämmittävän auringon valaista joka kohtani.
Lomalla olen saanut kulkea kohti syyspäiväntasausta.
Korjaten pihapiiristä pois kesää. Kukkapenkkien ja ruukkujen koko kesän ilahduttaneet istutukset maatuvat nyt kompostissa.
Olen saanut viettää päiviä omien ihmisteni kanssa ja jälleen ymmärtänyt sen entistä selvemmin, miten arvokasta on saada elää elämäänsä sellaisten ihmisten kanssa, joille...
Tuntuu kuin olisimme yhtäkkiä hypänneet talvesta kesään. Toukokuu on hellinyt meitä lämmöllä ja luonto on puhjennut täyteen vihreyttä ja kukkia. Mehiläiset ja ampiaiset tekevät täyttä työpäivää sekä perhosia lentelee. Kaikki aistit huumaantuvat ja saavat täyttyä kesän energialla.
Olla omassa voimassa, seurata omaa polkuaan sekä tuntea itsensä kokonaan.
Tammikuun lopun päiviä eletään. Tätä kirjoittaessani pihalla käy kova tuuli, aurinko pilkistelee pilvien välistä ja olemme hieman plussan puolella. Tämä tuntuu lähes kevään koitolta paukkuvien pakkaspäivien jälkeen vaikkakin olemme keskellä talvenselkää.
Vuosi alkaa olemaan loppusuoralla ja joulun odotus on läsnä. Ajatukset hiipivät joulun rauhaan ja tunnelmaan. Meillä joulu on tänä vuonna hieman erilainen, mutta silti joulun voi aistia ja tuntea.
Olen aikanaan tehnyt henkimaailman kanssa sopimuksen, kun Sanat Sinulle viestejä vuosia sitten alkoi ilmaantumaan. Sopimus on yhä voimassa ja se on sellainen, että yön aikana en ota mitään viestejä vastaan. Tämä saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta minulle se on taannut paremmat yöunet. Kuitenkin vuosien mittaan, uneni ovat vahvistuneet ja tiedän,...
Istun kirjoittamassa tätä kirjoitusta tänne blogiin päivänä, jolloin olen hymyillyt ja olo on kiitollinen.
Tunnen sen kehossani ja näen sekä koen sen luonnosta. Kääntyminen syksyn sykliin on tapahtumassa. Itse rakastan syksyä. Sen ensimmäisiä kuulakkaita aamuja, iltojen pimeyttä sekä hiljentyvää, kuin unille valmistautuvaa luontoa.
